🪻Lapsi oppii tunnetaitoja tarinoiden ja tekemisen kautta, leikkimällä, kokemalla ja tuntemalla sekä aikuisten mallin avulla. Pieni lapsi, jonka aivot ovat vasta kehittymässä (aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka), tarvitsee tukea ja kanssasäätelyä omien tunteidensa kanssa.

🪻Armollisuus ja empatia alkavat meistä itsestämme; kun sallimme itsemme olla keskeneräisiä, väsyneitä ja inhimillisiä ja opettelemme puhumaan itsellemme lempeästi ja arvostavasti, kykenemme samaan myös lasten kanssa.

🪻Yksi tärkeimmistä asioista on viestiä lapselle, että hän on rakastettu ja hyväksytty kaikkien tunteidensa kanssa. Lapsi tarvitsee siis aikuisen validoinnin tunteilleen sekä mallin, miten tunteita voi säädellä ja purkaa. Tärkeintä on pysähtyä kohtaamaan lapsi; joskus kyse voi olla hyvin pienestä hetkestä. Sanoja tärkeämpää on se, mitä viestimme omalla olemuksellamme. Ja koska emme mitenkään voi aina jaksaa toimia niin kuin haluaisimme, voimme aina palata myöhemmin vaikeisiin hetkiin lapsentasoisesti ja pyytää anteeksi tapaamme toimia kurjalla tavalla.

🪻On hyvin luonnollista, että pieni lapsi raivoaa, huutaa ja itkee, kun tunne on suuri. Toisaalta lapsi saattaa myös kätkeä sisälleen paljonkin tunteita aikuisen sitä huomaamatta. Me kaikki koemme ja näytämme tunteemme eri tavoin. Välillä myös unohdamme sen, että lasten kuuluu tehdä virheitä, pitää ääntä sekä hakea rajoja monin eri tavoin. Hiljalleen lapsi oppii tunteiden säätelyä niin, että esimerkiksi voimakas vihan tunne ei purkaudu muiden satuttamisena tai tavaroiden heittelynä.

🪻Suurissa tunnekuohuissa lapsi ei yleensä kykene ottamaan juurikaan vastaan puhetta eikä ohjeita. Tällöin aikuinen voi vain olla hiljaa lähellä varmistaen, että ketään ei satu ja korkeintaan kertoa, että olen tässä, kohta helpottaa. Kun suurin kuohu on ohi, voi aikuinen auttaa käsittelemään tapahtunutta sekä auttaa purkamaan lapsen tunnetta esimerkiksi näin: