TUNNETAIDOT

Yhteyttä itseen ja toisiin

Tunnetaidot tarkoittavat kykyä tunnistaa, ymmärtää, ilmaista ja säädellä omia tunteita sekä olla yhteydessä omiin tarpeisiin ja toisiin ihmisiin.


Tunteet ovat viestintuojia, eivät vihollisiamme



Valtaosa meistä suomalaisista on opetettu tukahduttamaan ja ohittamaan omat tunteemme. 

Jos emme koskaan pysähdy kuuntelemaan tunteitamme, meiltä menee paljon tärkeää ohi:


Vihan tunne viestii, että sinua tai jotain sinulle tärkeää on kohdeltu huonosti

Se muistuttaa, että sinulla on oikeus puolustaa itseäsi, tulla kuulluksi ja saada arvostusta. Terve aggressio on myös elämänvoimaa, joka vie meitä eteenpäin.

Monen suomalaisen on usein vaikea sietää itsessään ja toisissaan vihan tunnetta, sillä emme ehkä ole saaneet näyttää sitä, vaan se on yritetty heti sammuttaa.


Kateus paljastaa sinulle, mistä haaveilet

Kateutta pidetään "negatiivisena" tunteena, vaikka parhaimmillaan se voi auttaa sinua näkemään, mitä kaipaat enemmän elämääsi ja mistä haaveilet.

Surun pysäyttää ja auttaa luopumaan

Suru muistuttaa, että tarvitset aikaa, empatiaa tai ehkä lohdutusta. Kukaan ei voi määritellä puolestamme, miten kauan oma surumme saa kestää.

Häpeä kertoo, että yhteys toisiin on jollain lailla rikkoutunut

Häpeä muistuttaa tarpeestamme tulla hyväksytyksi ja kuulua laumaan. 
Jos emme saa kaipaamaamme hyväksyntää, se voi tuntua suurena henkisenä ja jopa fyysisenä kipuna. 

Ilo vahvistaa palauttaa ja vahvistaa yhteyttä toisiin

Ilo syttyy, kun esimerkiksi tarve huumoriin, juhlimiseen ja yhdessäoloon on täyttynyt. Ilo vahvistaa elämän merkityksellisyyttä, yhteyttä toisiin ja hoitaa hermostoamme.

Pelko haluaa sinun pysyvän turvassa

Koska olemme satoja tuhansia vuosia sitten eläneet hyvin vaativissa olosuhteissa, tutkamme on kehittynyt herkäksi skannaamaan ympäristöstämme vaaran merkkejä. Siksi pelkotutkamme hälyttää herkästi (varsinkin kuormittuneina), vaikka kyseessä olisi väärä hälytys.

Mitä nopeammin hyväksymme ja kohtaamme tunteemme siinä hetkessä, sitä nopeammin ne jatkavat matkaansa.  

Tunteet viestivät tarpeistamme 


Perustarpeitamme 

on levon, ravinnon ja liikkumisen lisäksi esimerkiksi tarve turvaan, kosketukseen sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen.


Kommunikaatiohaasteet ja suojatunteet

sekä kotona että työpaikalla johtuvat yleensä siitä, että emme ymmärrä, mikä tarve itsellämme tai toisella ihmisellä on toiminnan takana. Saatamme nalkuttaa toiselle, vaikka oikeasti kaipaamme lepoa ja läheisyyttä. Eli ärtymys toimii suojatunteenamme: emme uskalla välttämättä paljastaa heti sisimpäämme hylkäämisen pelossa.



Empatia on tunnetaitojen kulmakivi


Empatia eli myötätunto tarkoittaa toisen aitoa kuuntelua ja läsnäoloa ilman sääliä, ohjeita, voivotteluja ja valmiita ratkaisuja. Empatia voi olla hiljaista ja hyväksyvää kuuntelua tai toisen kokemuksen vahvistamista:


Ymmärrän, että oot surullinen.

Se on selvästi ollut sulle tosi vaikea kokemus.

Saat olla vihainen ja pettynyt.

Kerro vaan, mä kuuntelen. 


Empatia ei tarkoita sitä, että meidän pitää upota toisen tunteeseen mukaan (se tarkoittaa sympatiaa).

Empatian voima voi olla valtava: 

Moni riita ja konflikti olisi voinut jäädä syttymättä, jos olisimme saaneet tilanteessa ensin empatiaa, vasta sen jälkeen mahdollisia neuvoja. 

Kun alamme suhtautua itseemme ja tunteisiimme myötätuntoisesti ja uteliaasti, kykenemme näkemään myös toiset ihmiset ja heidän toimintansa eri valossa.


With empathy, I'm fully with them, and not full of them — that's sympathy.
- Marshall B. Rosenberg

Miksi tarvitsemme tunnetaitoja?

Kun tunnistamme tunteemme, rajamme ja tarpeemme...


○ Suorittaminen vähenee

○ Kommunikaatio toisten kanssa helpottuu  -riidat ja väärinymmärrykset vähenevät

○ Turha häpeän ja syyllisyyden taakka kevenee - itsensä ja toisten syyttely vähenee

○ Jotkut kehon vaivat helpottavat, kun emme tukahduta tunteita sisällemme

○ Yhteys toisiin ihmisiin syvenee ja muuttuu merkityksellisemmäksi ja rakkaus heihin syvenee

○ Tunteisiin alkaa suhtautua viestintuojina

○ Elämään voi tulla uusia, yllättäviä sävyjä, enemmän vapautta ja tilaa olla oma itsensä ilman suojarooleja.